Asiantuntijaryhmä Ketterä






Abstrakti


Tutkimustehtävä


Tavoitteenamme on kehittää Ketteriin menetelmiin (Agile methods) soveltuvia toimintamalleja. Tutkimuskysymyksemme on, miten luovuutta, leikillisyyttä ja yhteisöllisyyttä voitaisiin lisätä Scrum-työskentelymallissa. Tämä kysymys on tärkeä, koska Scrum-työskentelyssä ryhmän tulee lyhyellä aikajänteellä tuottaa uusia ideoita, jalostaa niitä toimiviksi tuotteiksi sekä ratkaista prosessin aikana esiin noussevia ongelmia.

Olennainen näkökulmamme on luovuuden edistäminen nimenomaan ryhmätyöskentelyssä. Tehokkaimmillaan asiantuntijatiimin jäsenet yhdistelevät yksilöllistä osaamistaan ja suuntautuvat yhteisen tavoitteen saavuttamiseen. Tiimi ratkoo ongelmia nopeasti ja pystyy ymmärtämään niiden ytimen. Tiimin täytyy sujuvasti hyväksyä olemassaolevat tietorakenteet ja niiden varassa ennakoida tulevaa sekä kehittää uusia innovaatioita. Asiantuntijajäsenillä on jaettua kognitiota: malleja tehtävästä, tilanteesta, työkavereista ja resursseista. He tuottavat adaptiivista asiantuntijuutta. (Salas, Rosen, Burke, Goodwin & Fiore, 2006) Tätä jaettuun kognitioon perustuvaa asiantuntijuusmallia olemme itsekin soveltaneet tässä työskentelyssämme.

Abstraktin liitteessä esittelemme esimerkkimallin luovuutta ja leikillisyyttä edistävästä Scrum-työskentelystä. Malli etenee ryhmäyttämisestä brainstorming-vaiheen kautta ideoiden jatkotyöstämiseen.

Scrum-menetelmä


Ketterissä menetelmissä yritysjohdon ja asiakkaiden kumppanina toimiva ammattilaistiimi rakennetaan luomalla sopiva toimintaympäristö ja antamalla ryhmälle tarpeellinen tuki. Menetelmä haastaa jäsenet kehittämään osaamistaan, oppimaan toisiltaan, motivoitumaan sekä toimimaan itseohjautuvasti. (Koch, 2005)

Scrum-menetelmään kuuluvat päivittäiset pikakokoukset, joissa jäsenet kertovat mitä ovat tehneet viime palaverin jälkeen, miten jatkavat sekä mitä ongelmia on ilmennyt. Scrum-palaveri maksimoi tiedonvaihdon ja varmistaa, että kaikki tiedostavat työn edistymisen. Scrum-tiimi työskentelee 30 päivää kestävän sprintin ajan. Sprintti alkaa suunnittelukokouksella ja päättyy arviointikokoukseen. (Koch, 2005)

Scrum-menetelmässä kehitetään ohjelmiston osasta nopeasti ensimmäinen versio, inkrementti, jota jalostetaan. Tämän iteraatioprosessin etuna on, että se mahdollistaa epämääräistenkin toiveiden muokkaamisen toimivaksi tuotteeksi. Scrum-työskentelymalli koostuu syklisistä inkrementeistä, jotka ovat käytettävissä välittömästi. (www.ketteratkaytannot.fi) Motivaatio säilyy inkrementin loppupaineen ollessa aina läsnä (Koch, 2005).

Luovuus ja ryhmädynamiikka


Sisäinen motivaatio on itsestä lähtevää ja luovuusnäkökulmasta tärkeää. Ulkoinen motivaatio taas perustuu sosiaaliseen paineeseen. Ryhmämotivaatioon vaikuttavia tekijöitä ovat ryhmän sisäinen tai ryhmien välinen kilpailu, tehtävän rakenne ja ryhmän ohjaaja. Jos ryhmät toimivat kokonaan itseohjautuvasti ilman ohjausta, lopputuloksena on alisuoriutuminen. Luovuustehtävät edellyttävät vuorovaikutusta ja siksi tarvitaan toimintamalleja, joilla ryhmien luovuuspotentiaalia voidaan optimoida. (Paulus & Brown, 2003)

Kosken (2001) mukaan luova eksperttiys syntyy vasta perehtymisvaiheen jälkeen. Luovan tuotoksen kriteerinä ovat tuotteen uutuusluonne ja hyödyllisyys, mitkä korostuvat erityisesti yritysmaailmassa. Tuotanto-organisaatioissa luovuus voidaankin määritellä hyödyllisten ideoiden kehittämiseksi. Organisaatioissa tarvittaisiin ihanteellisessa suhteessa vapautta ja tavoitteita, hyödyllisyyttä ja hyödyttömiä kokeiluja.

Luovuus on sekä individualistinen että kollektiivinen prosessi, jonka vaiheisiin liittyy yksilöllisiä ja yhteisöllisiä elementtejä. Haasteena on tasapainon löytäminen yksilöllisen luovan ajattelun ja ryhmätyöskentelyn välillä. Siksi esimiesten tulisikin ymmärtää luovuutta sekä yksilö- että ryhmäilmiönä. Luovan prosessin vaiheet ovat samanlaiset yksilö- ja ryhmätasolla, mutta luovuusprosessin yksityiskohdat vaihtelevat yksilö- ja organisaatiokohtaisesti. Luova prosessi ei ole luonteeltaan lineaarinen, vaan syklinen ja iteratiivinen. (Koski, 2001)

Koski esittelee Leonardin ja Swapin (1999) esittämään ryhmäprosessimalliin perustuvan luovuusprosessimallin, jonka vaiheet ovat: 1. valmistautumisvaihe, 2. ongelmaratkaisutehtävän saaminen, 3. vaihtoehtojen kehittely, 4. hautumisvaihe ja 5. vaihtoehtojen valinta. (Koski 2001, 220.)

Vaikka luovuus on arvaamatontakin, sitä voidaan johtaa. Koski (2001) esittelee Robinsonin ja Sternin (1998) määrittämät luovuuselementit: 1. yksituumaisuus, 2. oma-aloitteiset aktiviteetit, 3. epäviralliset aktiviteetit, 4. onnekkaat sattumat, 5. monipuoliset virikkeet ja 6. yrityksen sisäinen viestintä. Luovuusprosesseja johdetaan näitä elementtejä säätelemällä. Luovuusjohtamisen perustuu kokonaisvaltaiseen ajatteluun, jossa huomioidaan yksilöllisyys, organisaation kokonaistavoitteet, ryhmien kokoonpano, luovan prosessin vaiheet sekä toimintaympäristö

Luovia prosesseja ja luovia ihmisiä johtavalta henkilöltä edellytetään sekä intrapersoonallista että interpersoonallista älykkyyttä, eli kykyä ymmärtää erilaisia motiiveja, työtapoja, temperamentteja, mielialoja ja persoonallisuuksia. Luovuusprosessien johtaminen edellyttää pitkäjänteisyyttä ja sitoutuneisuutta. (Koski, 2001)

Ryhmädynamiikalla tarkoitetaan voimaa, joka syntyy ryhmän vuorovaikutuksesta ja kommunikaatiosta. Toiminta työelämäryhmissä voidaan Kopakkalan (2005) mukaan jaotella seuraavasti:
1) työtehtävään ja sopimuksiin perustuvaan;
2) sosiaalisiin tarpeisiin perustuvaan.

Selittäessään ryhmän muodostumista Öystilä (2002) käyttää Tuckmanin jaottelua vuodelta 1965: 1. muodostusvaihe, 2. kuohuntavaihe, 3. vakiinnuttamisvaihe, 4. kypsän toiminnan vaihe ja 5. lopetusvaihe. Toimivan ryhmän kehityskaari ei kuitenkaan ole lineaarinen vaan ryhmän muotoutuminen on syklistä.

Muodostumisvaiheessa tunnetaan arkuutta ja kaivataan ohjeistusta (Repo-Kaarento, 2007). Ryhmäläiset ovat varovaisia, sovinnaisia ja ohjaajasta riippuvaisia. Ohjaajan tuleekin toimia ryhmäyttäjänä. (Öystilä, 2002) Tässä vaiheessa kommunikaatio on pinnallista ja roolit epäselviä, samoin toimintatavoitteet. Olennaista on, että ryhmä luo itse pelisääntönsä. (Kauppila, 2005)

Kuohuntavaiheessa yhteenkuuluvuuden kasvaessa uskalletaan esittää kärjekkäitäkin mielipiteitä ja ohjaaja koetaan vastavoimana. Ohjaajan tulisi auttaa ryhmän jäseniä muodostamaan yhteisiä tavoitteita ristiriidoista huolimatta. (Öystilä, 2002) Kuohuntavaihe on tärkeä, koska se sitouttaa ryhmäläiset työskentelyyn. Ryhmäläisiä rohkaistaan antamaan rakentavaa kritiikkiä ja luomaan yhteisiä pelisääntöjä. (Repo-Kaarento, 2007)

Vakiintumisvaiheessa luottamus lisääntyy, syntyy vuoropuhelua ja jäsenet ottavat vastuuta toimiminnasta. Ohjaaja nähdään ryhmään kuuluvana rohkaisijana. (Öystilä, 2002) Ryhmän me-henki ja sitoutuminen on vahvaa, vuorovaikutus toimii ja jäsenten erityiskyvyt palvelevat yhteistä tavoitetta. (Kauppila, 2005)

Kypsän toiminnan vaiheessa tehtäväkeskeisyys lisääntyy ja annetaan avointa palautetta. Roolijako on selkeä. Ryhmä toimii työryhmänä ja hyödyntää jäsentensä osaamista.(Öystilä, 2002)

Lopetusvaiheessa tavoite on saavutettu ja tehdään päätösarviointi. Ohjaajan tulisi antaa sijaa mahdollisten konfliktien käsittelylle ennen ryhmän hajoamista. (Öystilä, 2002) Hajoamisvaiheen tunteet ovat sekä haikeutta että helpotusta. (Kauppila, 2005)

Ryhmän jäsenillä on erilaisia rooleja. Toiminnan kannalta keskeisiä ovat tehtäväroolit ja työroolit, mutta mukana ovat myös asenneroolit. Osa rooleista voi olla ryhmän toimintakykyä häiritseviä. Toimivan ryhmän tunnusmerkkejä ovat vuorovaikutus, tavoitesitoutuneisuus sekä kaikkien osallistuminen. Päätökset ovat yksimielisiä, kompromissihakuisia. Ryhmän toimintatavat ja työnjako kehittyvät jäsenten osaamisen ja kiinnostuksen pohjalta. Ryhmä kantaa vastuuta, on motivoitunut, kiinteä ja ottaa palautteesta opikseen. (Kauppila, 2005)

Virtuaaliryhmien sisäinen vuorovaikutus on kapeaa ja väärinkäsitysriski suuri. Siksi virtuaaliryhmänkin jäsenten pitäisi tavata. Tyypilliset nykyryhmät ovat f2f-ryhmien ja virtuaaliryhmien sekoituksia, jolloin osa vuorovaikutuksesta koetaan kasvokkain, osa medioiden avulla. Tämä vähentää sitoutumista ryhmään, mutta edistää verkostoitumista muualle. (Kopakkala, 2005)

Brainstorming


Brainstorming-tekniikan kehitti Osborn (1957, 1963), jonka mukaan ryhmäideointi on tehokkaampaa kuin yksittäin tapahtuva. Myöhemmät tutkimukset kuitenkin väittävät yksittäisideoinnin olevan tuottavampaa. Ryhmätyöskentelytilanteissa tulisikin vähentää arviointipelkoa, motivaatiohukkaa ja tuottavuuden tyrehtymistä. Vuorovaikutus luovien ja ideoitaan jakavien kanssa motivoi jakamaan omiakin ideoita ja parantamaan suoritusta. Jaetut ideat stimuloivat jatkoideointiin. Informaationvaihtoprosessiin tulisikin kuulua sekä yksin että ryhmässä tapahtuvaa ideointia. Ideointi aloitetaan ryhmissä ja yksilöllinen vaihe alkaa ryhmäideoinnin jälkeen. Ideat jaetaan ryhmän kanssa seuraavassa tapaamisessa. Tutkimustulosten mukaan brainstorming-sessioissa olisi pidettävä taukoja, jotta ideoiden prosessointi mahdollistuu. (Paulus & Brown, 2003)

Brainstorming-tyyppisessä ideoinnissa luova ajattelu on keskeistä ja sitä voidaan kehittää luovuutta ja ennakkoluulottomuutta edistävillä toimintamalleilla, jotka edellyttävät ryhmän keskinäistä luottamusta. Ryhmädynamiikkaa ja ryhmän toimivuutta tehostavat harjoitukset ovat tärkeitä, että ryhmän jäsenet tutustuisivat ja oppisivat luottamaan toisiinsa.

Liitteessä esittelemme käytännöllisiä vinkkejä sekä ryhmäyttämiseen että vuorovaikutuksen ja luovuusnäkökulmasta tärkeän rohkeuden lisäämiseen. Menetelmät auttavat ryhmää tutustumaan ja heittäytymään haasteisiin, kehittelemään luovasti tuoreita ideoita sekä jalostamaan niitä toimiviksi tuotteiksi.



Lähteet:

Kauppila, R. (2005). Vuorovaikutus ja sosiaaliset taidot. Vuorovaikutusopas opettajille ja opiskelijoille. Opetus 2000. Keuruu: Otava.

Koch, A. S. (2005). Agile software development: evaluating the methods for your organization. Boston: Artech House, cop.

Kopakkala, A. (2005). Porukka, jengi, tiimi. Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen. Helsinki: Edita.

Koski, J. T. (2001). Luova hierre. Näkökulmia yksilöiden, ryhmien ja organisaatioiden luovuuteen. Jyväskylä: Gummerus.

Paulus, P. B. & Brown, V. R. (2003). Enhancing Ideational Creativity in Groups: Lessons from Research on Brainstorming. In P.B. Paulus & B.A. Nijstad (Eds.) Group Creativity. Innovation Through Collaboration. New York: Oxford University Press.

Repo-Kaarento, S. (2007). Innostu ryhmästä - Miten ohjata oppivaa yhteisöä. Vantaa: Dark Oy.

Salas, E., Rosen, M. A., Burke, C.S., Goodwin, G.F., Fiore, S.M. (2006). The Making a Dream Team: When Expert Teams Do Best. In K.A. Ericsson, N. Charness, R.R. Hoffman, P.J. Fetovich (Eds.) The Cambridge Handbook of Expertise and Expert Performance. Cambridge University Press.

www.kettaratkaytannot.fi

Öystilä, S. (2002). Ongelmakohdat ryhmän ohjaamisessa. Teoksessa E. Poikela (toim.) Ongelmaperustainen pedagogiikka – teoriaa ja käytäntöä (2. painos) (pp.88-114). Tampere: Tampere university press.



Liite: Toimintamalli Scrum-työskentelyyn


1. Ryhmäyttäminen


Ryhmädynamiikka on voimaa, joka syntyy ryhmän vuorovaikutuksesta ja kommunikaatiosta. Luovuustehtävät edellyttävät vuorovaikutusta. Siksi vuorovaikutuksen kehittämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ryhmä tuntee muodostumisvaiheessaan arkuutta. On tärkeää, että ryhmälle saadaan luotua vahva me-henki ja ryhmän sitoutuminen on vahvaa. Erityisesti virtuaaliryhmän vuorovaikutus jää helposti kapeaksi ja väärinkäsitysten riski on suuri.

Seuraavassa esittelemme muutamia ryhmäytysmenetelmiä, joiden avulla saadaan alkuun kommunikoinnille tärkeä luottamuksen ilmapiirin rakentaminen ja joiden avulla ryhmän jäsenten on helpompi tutustua aluksi toisiinsa ja toistensa tapaan ajatella ja rakentaa maailmaa.

1.1. Tutustuminen:

  • Pallo on sinulla
Tarvikkeet: pallo
Ohje: Osallistujat istuvat piirissä ja heittelevät palloa toisilleen. Heittäjä sanoo vastaanottajan nimen ja ottaa häneen katsekontaktin (vanha liikunnanopettajien ohje: ei heittoa ilman katsekontaktia!) ja kysyy jotakin. Pallon vastaanottaja vastaa kysymykseen ja heittää pallon eteenpäin kysymyksen kera.


1.2. Yhteisölliseen ajatteluun virittäytyminen:

  • Jatkokertomus tai – runo
Ohje: Aloittaja lausuu kertomuksen alun tai runon ensimmäisen säkeen. Seuraava jatkaa esim. yhden lauseen tai säkeen verran jne.

  • Ryhmän motto ja logo
Tarvikkeet: paperia, värikyniä
Ohje: Laaditaan yhteistuumin ryhmälle motto ja logo, joissa kiteytetään ryhmän keskeisten tavoitteet.

1.3. Yhteishengen ja luottamuksen lujittaminen:


  • Esterata
Tarvikkeet: Kokoontumistilaan valmistellaan esterata, jossa on sekä ylittämistä että alittamista ja kiertämistä vaativia esteitä.
Ohje: Ryhmän jäsenet toimivat pareittain. Toinen parin jäsenistä ylittää esteitä silmät sidottuina, toinen antaa hänelle ohjeita.
Muunnos: voidaan toteuttaa myös ulkona sopivassa ympäristössä.

  • Meduusan verkko
Tarvikkeet: iso kerä paksua narua. Toteutetaan ulkona.
Ohje: Ryhmä saa ison narukerän ja tehtävänä on viritellä narusta verkko kahden puun (tai tolpan) väliin. Kun verkko on valmis, ryhmän pitää ujuttautua sen läpi siten, että jokainen menee eri reiästä. (Tämä kerrotaan vasta sitten kun verkko on valmis.) Ryhmäläiset joutuvat yhdessä suunnittelemaan, miten selviytyvät tehtävästä ja myös auttamaan toisiaan.


2. Brainstorming


  • Ideakävely
Tarvikkeet: fläppitauluja/suuria paperiarkkeja, erivärisiä post it -lappuja ja erivärisiä tusseja.
Ohje: ympäri huonetta sijoitetaan fläppitauluja ja/tai kiinnitetään suuret paperit seiniin. Ryhmän jäsenet kiertävät huoneessa kirjoittaen papereihin ja lapuille ideoitaan. Post it -laput ovat käteviä, koska niitä voi myöhemmin siirtää ja ryhmitellä aiheiden mukaan. Kun omat ideat alkavat loppua, kierretään huonetta lukien muiden kirjoittamia ideoita, joiden pohjalta virinneet ajatukset ja uudet ideat kirjataan myös lapuille.
Voidaan toteuttaa myös näin: seinällä isoja papereita yhtä monta kuin ryhmäläisiä, jokainen kirjoittaa paperiinsa yhden idean, siirrytään seuraavalle paperille ja kehitellään sen ideaa jne...

  • Salachatti
Chat-aivoriihi voidaan toteuttaa, vaikka osallistujat olisivat eri puolilla maailmaa. Sen etuna on myös anonyymiys: joskus ideoita on helpompaa ja turvallisempaa esittää nimimerkin takaa ilman, että ennakkokäsitykset muista häiritsevät osallistumista.
Tarvikkeet: tietokone, chat-työkalu, johon keskustelu jää talteen tai miellekarttatyökalu.
Ohje: Osallistujat kirjautuvat chattiin salanimillä. Ideoita heitellään kuten tavallisessa aivoriihityöskentelyssä, mutta nimettöminä.



3. Ideoiden työstäminen


Innovatiivisen brainstorming-vaiheen jälkeen alkaa esiin nousseiden uusien ideoiden jatkotyöstäminen. Vasta tässä vaiheessa otetaan huomioon arjen realiteetit ja ideoiden käyttökelpoisuutta aletaan pohtia sekä asiakkaan että yrityksen näkökulmasta. Huomioon on otettava niin tuotteen käyttöarvo, kysyntä, markkinointi, valmistus, kilpailukyky, toimivuus kuin tuottavuuskin. Myös lainsäädäntö saattaa aiheuttaa rajoitteita tai velvoitteita.

Ideoiden jatkotyöstämisen ensimmäinen vaihe on niiden karsiminen ja ryhmittely, jotta parhaat ja toteuttamiskelpoisimmat voitaisiin valita. Idean ei vielä tässä vaiheessa tarvitse olla valmis, vaan raakileestakin voidaan tehokkaan jatkotyöstämisen avulla saada aikaan erinomainen tuote.

Karsiminen voidaan suorittaa erilaisilla kriteereillä: oletetut kustannukset, materiaalien saatavuus, toimintavarmuus jne. Näin voidaan osa tuotetuista ideoista suoraan poistaa. Jäljelle jääneet ideat ryhmitellään ja ryhmät nimetään. Ryhmittelyperiaatteita voivat olla esim. toimivuus, tuottavuus, toteuttamiskelpoisuus tai vaikka pähkähulluus. Idearyhmät nimetään ja jokaisesta ryhmästä valitaan joitakin ideoita jatkotyöstämiseen.


Osbornen lista on yksi tehokas malli ideoiden jatkotyöstämiseen ja yhteenvetoon. Sen toimivuus perustuu siihen, että alkuperäistä ideaa tarkastellaan useista eri näkökulmista ja näin uusia ratkaisuvaihtoehtoja löytyy paljon. Se toimii hyvin myös ryhmätyömenetelmänä. Lista etenee kymmenen vaiheen kautta. Jokaisessa vaiheessa ideaa tai tuotetta tarkastellaan vähän eri tavoin.

1. Sovella
- Mikä muu olisi samanlainen?
- Mistä saan uusia ideoita ja tietoa?
- Mitä voisin lainata jostain jo olemassaolevasta tuotteesta?
- Mitä yksityiskohtia voisin käyttää omassa tuotteessani?

2. Muunna
- Miten muutan väriä, kokoa, muotoa, toimintaa, muuta...?

3. Suurenna
- Miten liioittelen, suurennan, väritän, vahvistan, pidennän, levennän, teen arvokkaammaksi...?

4. Pienennä
- Miten pienennän, yhdistelen, madallan, lyhennän, vähättelen, poistan kokonaan?

5. Korvaa toisella
- Millä tuotteen tai sen osan voisi korvata? Mitä tilalle?
- Miten muutan paikkaa, aineksia, materiaaleja, työjärjestystä, valmistustapaa...?

6. Järjestä uudelleen
- Miten vaihdan osia keskenään, sijoiten osat uudelleen...?

7. Käännä ympäri
- Miten tekisin tuotteesta positiivin/negatiivin?
- Mitä tapahtuisi, jo käännän sen ylösalaisin, ympäri, nurinpäin..?

8. Yhdistä
- Mitä osia tai ideoita voisin yhdistää keskenään?
- Miten yhdistän tarkoituksia tai toimintaperiaatteita?

9. Täydennä
- Mitä kokonaisuudesta puuttuu?
- Mikä toisi symmetrian?
- Mitä tähän voisi lisätä?

10. Poista
- Mitä tässä on liikaa?
- Mitä ei tarvita?
- Mikä maksaa liikaa?
- Mikä ei tule onnistumaan?

4. Scrum-työskentelyn lopetus


Noin neljä viikkoa kestäneen tiiviin scrum-työskentelyn jälkeen ryhmä hajoaa. Työskentelyn lopetuksessa on tarpeen arvioida prosessia kokonaisuudessaan niin luovuuden ja tuottavuuden näkulmasta kuin tunnetasollakin. Arviointi on kooste ryhmän aikaansaannoksista ja samalla se tarjoaa mahdollisuuden palautteen antamiseen. Arviointikeskustelussa sekä ryhmän vetäjä että jäsenet saavat arvokasta tietoa seuraavia projekteja varten ja siksi arviointikeskusteluista on hyvä kirjata muistiin tärkeimmät huomiot.

Arvioinnin apuna voidaan käyttää roolitusta, joka jäsentää ja napakoittaa pienryhmässä käytävää keskustelua. Seuraava esimerkki antaa mallin roolitukselle.

1. Kyselijä
- Pohtii sitä, mikä oli ryhmän saaman tehtävän tavoite ja tarkoitus?

2. Selventäjä
- Miettii, mitä uutta tehtävään sisältyi? Mitä siitä opittiin?

3. Yhteenvetäjä
- Arvioi, mikä oli prosessissa olennaista? Mikä onnistui hyvin? Mikä epäonnistui?

4. Ennustaja
- Ennakoi, mitä tästä seuraa? Mitä hyötyä tästä on tulevissa projekteissa?









Referaatit ja muut tekstit

Dennis, A. R & Williams, M. L. (2003). Electronic Brainstorming: Theory, Research, and Future Directions. In P. B. Paulus & Nijstad, B. A. (eds.) Group Creativity. Innovation Through Collaboration (p.160-178). New York: Oxford University Press.

Nijstad, B. A., Diel, M. & Stroebe, W. (2003). Cognitive Stimulation and Interference in Idea-Generating Groups. In P. B. Paulus & Nijstad, B. A. (eds.) Group Creativity. Innovation Through Collaboration (p.137-159). New York: Oxford University Press.